Ihmiselle tulee aina silloin tällöin kausia, jolloin hän kyllästyy elämäänsä, kokee itsensä tyhjäksi ja hylätyksi. Ihminen joutuu pimeyteen, joka tuntuu aluksi sietämättömältä. Perinteisten kristillisten kirkkojen sielun hoitajat ovat yksimielisiä siitä, että ihminen johdetaan elämänsä pimeisiin käytäviin, jotta hän voisi saada näkyviinsä ”ainoan tarpeellisen”...

...Pappina ja psykoterapeuttina toiminut Wikström hahmottelee sisäistä tietä, jonka ihminen kulkee matkallaan kohti pyhää.

(takakannesta)

***

Eräs ystäväni suositteli minulle tätä kirjaa eräässä elämänvaiheessa. Kirjastosta kirjan sitten bongasin, mutta tykästyin siinä määrin, että teos oli omiin "kokoelmiinkin" saatava. Hankinta kannatti, tässä kirja, joka kestää taatusti vaikka sata lukukertaa.

Kerronta ei ole helppoa, varsinkin kirjan osa I on aika teoreettista pohdintaa koskien mm. hengellistä ohjausta, moniarvoisuutta ja hengellisyyttä, hengellistä kypsymistä ja psykologiaa. Owe toteaakin johdannossa, että kirja olisi hyvä aloittaa luvusta II ("mikä pakko kirjoja on lukea luku luvulta alusta loppuun?"). Luku 2 on huomattavasti edellistä käytännöllisempää tekstiä. Jotkut osiot ehkä hiukan hitaammin avautuvia, ja vaativatkin mielellään paneutumista ja useampia lukukertoja (ainakin minulle :):

Kirjassa on ihania ajatelmia ja runoja! Wikströmin teksti on pohdiskelevaa ja haastaa keskustelemaan kirjailijan, itsensä, ja ennen kaikkea Jumalan kanssa. Tämän tyyliin kirjat uppoavat minuun ja varmaan moniin muihinkin, koska käsittäkseni teos on jonkinlainen klassikko.

Viimeisessä luvussa käsitellään kiinnostavalla tavalla hengellistä kasvua, joka menee yleensä ihmisillä kohtalaisen saman kaavan mukaan. Näitä ovat kaipaus, esimaku, parannus, armo ja joillain ihmisillä päälle yö, valo, vaellus. Jokaiseen kohtaan paneudutaan ja annetaan ohjeitakin heille, jotka näissä vaiheissa elävät.

Mielenkiintoista ja hengellisesti kasvattavaa luettavaa. Lämmöllä suosittelen!

 

(Ja kiitos kirjailijalle ihanasta nimestä, jonka "varastin" blogiin :)

 

Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle. Yli neljäsataa vuotta vanha sanoma yllättää ytimekkyydellään, suorasukaisuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Kirjan sanoma puhuttelee ja lohduttaa myös tämän päivän lukijaa. (takakansi)

****

Sain kirja joululahjaksi vuonna 2005 ja siitä lähtien olen teosta lukenut Raamatun ohella päivittäin. No, rehellisyyden nimissä todettakoon, että mukaan mahtuu myös lukutaukoja, joiden jälkeen kirja tuntuu ihanan tuoreelta. Joka tapauksessa tämä on yksi parhaimpia, koskaan painettuja hartauskirjoja! Aivan upea teos!

Kielellisesti kirja on viehättävällä tavalla vanhahtava mutta kun ottaa huomioon, että se on kirjoitettu 1500-luvulla, teos on hämmästyttävän tähän päivään sopiva. Ei mitään uutta ilmeisesti auringon alla. Samojen ongelmien ja tuntojen kanssa painiskeltiin keskiajalla kuin 2000-luvulla.

Henkilökohtaisesti kirja on tullut minulle erityisen rakkaaksi siksi, että sen avulla olen päässyt vapaaksi pakahduttavasta lakihenkisyydestä, jonka suossa aikoinani rämmin. Luther korostaa ihmisen syntisyyttä (ja uskokaa tai älkää, tämä ei kuulosta tuomitsevalta, vaan vapauttavalta) sekä kykenemättömyyttä itse pelastaa itsensä. Olemme joka hetki Kristuksen varassa, joka vain ja ainoastaan kykenee meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleeltä pelastamaan.

Suosittelen!

 

Päätinpä jonkin aikaa asiaa märehdittyäni laittaa uuden blogin pystyyn. Täällä käsittelen vain ja ainoastaan hengellistä kirjallisuutta, puin kirjojen herättämiä ajatuksia, tunnelmia ja tuntoja.

Viime aikoina olen lukenut paljon niin kaunokirjallisuutta kuin dekkareitakin, ehkäpä tämän blogin myötä innostuisin etsimään ja mahdollisesti myös löytämään hyvää hengellistä luettavaa.

Hengellisyyshän muuten nykypäivänä voi merkitä oikeastaan mitä vain, joten kerrottakoon tässä, että olen kristitty ja luterilainen, joten new age -haahuiluja täältä ei tulla löytämään.

Blogi tuskin tulee päivittymään kovin tiheään tahtiin, joten olkaa kärsivällisiä. Lukuvinkkejäkin otan vastaan.

Tervetuloa seuraani!